M. SAKARI SILTALOPPI: Petter Hällströmin jälkeläisten sukuyhdistys 1969 - 2009. 40 vuotta työtä suvun hyväksi.

Kun muistellaan Hällström-suvun yhteistoimintaa, on syytä muistaa, että Petterin ja Elisabetin jälkeläisillä on kaikkiaan kolme sukuyhdistystä. Petterin pojan kahden pojan jälkeläiset Itä-Suomessa aloittivat sukukokoukset v. 1882 kokoontuen säännöllisesti 10 vuoden välein. Tämä Hällströmien sukuyhdistys vietti v. 2007 125-vuotisjuhlia ja on tiettävästi Suomen vanhin toimiva sukuyhteisö. Petterin kolmannen pojanpojan jälkeläiset perustivat Sukuyhdistys af Hällströmin v. 1933. Se vietti 22.11.2008 sukuhaaran perustajan Gustaf Gabriel Hällströmin syntymäpäivän aikaan 75-vuotisjuhlia Ritarihuoneella.

Molempien sukuyhdistysten piirissä on kautta aikojen ollut aitoa kiinnostusta kantaisän ja -äidin elämään ja jälkeläisiin. Ehkä tämä innosti E. Sigfrid af Hällströmiä etsimään jo 1930-luvulla tietoja Petterin ja Elisabetin tyttärien jälkeläisistä Ilmajoella. Matkallaan v. 1936 hän kohtasi täällä useita sukulaisia, joilla oli perimätietoa Petteristä ja Elisabetista. Lisäksi silloin löytyi vielä ainakin 3 esinettä, jotka olivat kuuluneet kantaisälle: viinakannu, kirstu ja viulu. Lisäksi paljon puhetta oli ollut Petterin nenästä. Tämä iso nenä 30-luvulla oli varma tae kuulumisesta sukuun.

Joka tapauksessa E. Sigfrid af Hällström sai tällä matkalla huomata, että Etelä-Pohjanmaalla on aitoa sukulaisuuden tunnetta, mikä innosti ja kannusti häntä myöhempiin toimiin suvun yhteistoiminnan virittämiseksi.

Joukko sukulaisia alkoi v. 1955 suunnitella kantaisälle muistomerkkiä. Ryhmä kokoontui Helsingissä tavallisesti maanviljelysneuvos Juho Koiviston Helsingin matkojen yhteydessä. Tähän muistomerkkitoimikuntaan kuuluivat lisäksi E. Sigfrid, Harald ja Olof af Hällström, Lauri ja Kauko Koivisto, Jorma Helasvuo ja Onni Siltaloppi.

Toimikunnan työ johti v. 1966 Petter Hällströmin muistomerkin valmistumiseen. Se ei siis ole sukuyhdistyksen aikaansaannos. Jorma Pankakosken suunnittelema muistomerkki paljastettiin heinäkuussa 1966 ja Ilmajoen kunnallistalon juhlasalissa oli suvun ensimmäinen sukujuhla. Tässä juhlassa oli paikalla n. 300 sukulaista. Olin itsekin juhlassa ja muistan elävästi maanviljelysneuvos Juho Koiviston paljastuspuheen kauniilla, mutta tuulisella hautausmaalla, sekä itse juhlan, jossa pidin ensimmäisen esitelmäni suvusta, sekä sukuillalliset Kantakrouvissa.

Muistomerkki sijoitettiin vanhalle hautausmaalle arvoiselleen paikalle, mutta myöhemmin selvitimme E. Sigfrid af Hällströmin kanssa, että Petter ja Elisabet onkin haudattu jo uudelle hautausmaalle, joka oli vastikään käyttöönotettu. Heidän hautansa on siunauskappelin ja maantien välissä paikalla, jolla kasvaa ikivanha monihaarainen koivu. Toisena tuntomerkkinä voisi mainita vieressä olevan Herman Pojanluoman haudan.

Muistomerkki oli nyt saatu aikaan ja sama ryhmä sukulaisia puuhasi sukuyhdistyksen perustamista. Perustamiskokous pidettiin 24.4.1969 Helsingissä Pietarinkatu 21:ssä E. Sigfrid af Hällströmin kodissa. 12 perustajajäsentä ovat: Juho, Lauri ja Kauko Koivisto, E. Sigfrid ja Harald af Hällström, Jorma Helasvuo, Arvo Relander , Eero Kivelä, Toini Heikkilä, Onni ja M. Sakari Siltaloppi sekä Arvi Pankakoski.

Heidän kutsusta jälkeläiset kutsuttiin heinäkuussa 1969 Ilmajoen kunnallistalolle Petter Hällströmin jälkeläisten sukuyhdistyksen perustamistilaisuuteen, jossa oli saapuvilla vajaa sata sukulaista.

Suvulle valittiin ensimmäinen sukuneuvosto, johon tuli 15 jäsentä, joista 4 kuului Hällströmien ja af Hällströmien sukuyhdistyksiin. Puheenjohtajaksi valittiin Kauko Koivisto ja sihteeriksi Eero Kivelä.

Yhdistyksen toiminta alkuaikoina oli hyvin verkkaista. Neuvoston kokouksia pidettiin epäsäännöllisesti 70-luvulla. Tavallisesti ne pidettiin Jussin Kestikartanon yläkamarissa. Paikalla oli tavallisesti vähän väkeä. Jotta kokouksista saatiin päätösvaltaisia, turvauduttiin puhelinkokouksiin, joissa poissaolevia merkittiin läsnäoleviksi.

Jäsenhankinta eteni myös todella hitaasti, vaikka Hällströmien sukuyhdistys maksoi koko jäsenistönsä liittymismaksun. Vuoteen 1985 mennessä jäsenmäärä oli tuskin 300 suurempi mukaan luettuna Hällströmien sukuyhdistyksen jäsenet 150.

Vaikka toiminta oli vähäistä, niin kuitenkin v. 1973, -76, 79 ja -82 järjestettiin Ilmajoella yksipäiväiset sukukokoukset joko seurakuntakeskuksessa tai Jussin Kestikartanossa. Niihin osallistui tavallisesti n. 100 sukulaista.

Tältä ajalta varsinaiseksi aikaansaannokseksi jäi v. 1977 valmistunut sukumerkki, jota on myyty tuhansia kappaleita. Tämän todella tyylikkään sukumerkin suunnitteli Gustaf von Numers Petter Hällströmin testamentista löytyneen sinetin pohjalta E. Sigfrid af Hällströmin myötävaikutuksella. Mielenkiintoista sinetin kohdalla on se, että vaikka sen tiedettiin olevan olemassa, niin se löytyi vasta 70-luvun alussa Helsingin yliopiston kirjastosta lääkintöneuvos Birger Holmstenin toimesta sattumalta.

Mikä sai sukuyhdistyksen elpymään varmalta tuholta? Vuoden 1982 sukukokouksessa kävi ilmi, että olin tutkinut suvun V-sukupolveen, eli sukukirja-aineistoa oli runsaasti. Tästä innostuneena uusi sukuneuvosto Sipi Tiluksen ansiokkaalla puheenjohdolla toteutti sukukirjahankkeen, joka näin jälkeenpäin ajatellen oli todella iso riski. Jos I osan iso 1. painos 2000 sukukirjaa olisi jäänyt huonona sukukirjana myymättä, silloinen sukuneuvosto olisi saanut maksaa kirjan tekoon otetun ison lainan itse.

Kävi kuitenkin toisin. Kuortaneen sukukokouksessa v. 1985 sukukirja sai hyvän vastaanoton ja 1. painos myytiin nopeasti loppuun ja ennen kaikkea yhdistyksen toiminta sai vakaan taloudellisen pohjan sekä saattoi aloittaa voittokulun kansanliikkeenä Suomen yhdeksi merkittävimmistä ja suurimmista sukuyhdistyksistä. Sukualan lehdissä on näet käyty keskustelua, mikä sukuyhdistys on suurin ja kenen sukukirjat on laajimmat. Lopputulos: Petter Hällströmin suku - 9-11sukukirjaa, 2000 jäsentä ja sukujuhlissa n. 1000 sukulaista jne.

V. 1988 saatiin isännänviiri ja pöytästandaari, jotka olin suunnitellut Petter Hällströmin sinetin pohjalta. V. 1991 julkaistiin osat II ja III, jotka olin toimittanut. V. 1994 ilmestyi ensimmäinen historiallinen tutkimus – osa IV – suvun kartanoista ja muista maatiloista. V. 1997 valmistuivat osat V ja VI sekä v. 2000 osa VII. Lisäksi v. 2003 on julkaistu osa VIII suvun sotien uhreista, joita on lähes 400, ja osa IX, joka on sukuhistorian englanninkielinen laitos Amerikassa asuville sukulaisille. Vielä sukuyhdistys on teettänyt messinkiset ison ja pienen sukumerkin joko hautakiveen tai taloon. Osa X, joka tulee käsittelemään suvun musiikkia ja muusikoita, valmistunee lähiaikoina.

Nyt, kun sukuyhdistys täyttää 40 vuotta, voimme luottavaisin mielin suhtautua tulevaisuuteen. Olen kuulunut sukuneuvostoon koko yhdistyksen toiminnan ajan ja nähnyt sen valtavan kiinnostuksen sukuamme kohtaan, mikä näkyy myytyjen sukukirjojen määrässä, jäsenmäärässä sekä sukujuhlien suuressa osanottajamäärässä. Olen myös nähnyt monen muun sukuyhdistyksen toiminnan hiipuvan alkuinnostuksen jälkeen, mikä kertoo sukuyhdistystyön vaatimasta valtavasta työmäärästä.