AJATUKSIA JA TUNTEMUKSIA SUKUAATTEESTA
Keskustelijat:
Vaari Tapani Penttilä 76 v.
Tyttärentytär 26 v.
Nostettiin pöydälle tutkittavaksi vuonna 1821 painettu
sukuraamattu ja keskustelu siirtyi sukuasioihin.
- Vaari, miten sinä olet ollut aina niin innostunut
sukuasioista?
- Kuulin jo nuorena paljon suvusta. Tämä johtunee kai siitä,
kun äitini ja naimattomana pysynyt tätini olivat syntyneet
Petterin pihapiirissä Ilmajoen Palonkylän Yli-Jussilassa.
Sukuyhteisön naimattomat lapsien hoidosta vapaat naiset
toimivat usein varsinaisina sukutietojen pankkeina siirtäen
perinnettä sukupolvelta toiselle. Sain kuulla useita
perimätiedon ”palasia”, mutta ne tahtoivat mennä ohi
muistiin jäämättä. Ehkä minuun jäi alitajuinen kiinnostus
sukuun, kun myöhemmällä iällä menin mukaan sukuyhdistyksen
toimintaan ja jäin siihen ”koukkuun” lähes 20 vuodeksi.
Miten muuten sinä olet kokenut nämä sukuasiat käydessäsi
tähän aihepiiriin hurahtaneiden mummon ja vaarin luona
kylässä?
- Minusta sukuasiat kuuluivat luontevana osana teidän, etenkin
sinun,� persoonaa enkä kokenut turinoitasi sukuasioista ja
suvusta tuputtamisena. Olenhan minä jopa avustanut sinua
joissain pikku hommissakin. Kavereitten kanssa on keskustelu
joskus ajautunut sukuun ja minulle on ollut yllätys, ettei
heidän suvuissaan ole useinkaan samanlaista kiinnostusta tai
tietoutta monia sukupolvia taaksepäin.
- Mitenkäs sinä edistäisit nuorien kiinnostusta suvun
asioihin?
- Sukukirjat ovat mahtava tietopankki, varsinkin I osa
antoisilla historiallisilla tiedoillaan. Muuten kirjojen ja
persoonattomien sukutaulujen tutkailu on kuivahkoa puuhaa
muuten kuin oman lähipiirin osalta. Sukutietous ei enää
siirry suullisesti isältä pojalle, kun elämä on keskittynyt
ydinperheisiin eikä luontevaa jokapäiväistä kanssakäyntiä
sukupolvien välille synny. Niin kuin edellä totesit, on
useimpien perheyhteisöjen piirissä eläviä tietopankkeja,
joiden tarinat olisi mielenkiintoista saada talteen ja
nimenomaan esineellistämisen ja elävien tarinoitten muodossa.
Paras kanava taas nykyään tavoittaa nuoret on ehdottomasti
sähköinen viestintä. Tässä voisivat puolestaan suvun
nuoret tietotekniikan harrastajat tulla apuun. He voisivat
yhdistää voimansa varttuneempien sukulaistensa kanssa ja
luoda yhdessä esimerkiksi eläviä kotisivuja, joihin voisi
vaikkapa linkittää suvun jäsenten omia kotisivuja.
- Sukukokouksethan ovat suuria sukulaisten
tapaamistilaisuuksia. Sinähän osallistuit tyttösenä Virtain
sukukokoukseen. Jäikö sieltä mitään mieleen?
- Muistan, että sait siellä sukuyhdistyksen kultaisen
rintamerkin ansioituneesta toiminnasta yhdistyksen hyväksi.
Mukana ollut tuolloin 5-vuotias Ville (veljeni) oli kuunnellut
sinuun kohdistunutta kehuskelua ja mainintoja kultaisesta
merkistä ja kuiskannut äidille: ”Jos vaari myisi tuon
merkin, niin saisikohan sillä rahalla ostettua avoauton?”
- Että niin korkealle nuorimmainenkin arvosti vaarin
palkitsemisen.
|