AJATUKSIA JA TUNTEMUKSIA SUKUAATTEESTA

Keskustelijat:

Vaari Tapani Penttilä 76 v.

Tyttärentytär 26 v.

Nostettiin pöydälle tutkittavaksi vuonna 1821 painettu sukuraamattu ja keskustelu siirtyi sukuasioihin.

­­- Vaari, miten sinä olet ollut aina niin innostunut sukuasioista?

- Kuulin jo nuorena paljon suvusta. Tämä johtunee kai siitä, kun äitini ja naimattomana pysynyt tätini olivat syntyneet Petterin pihapiirissä Ilmajoen Palonkylän Yli-Jussilassa. Sukuyhteisön naimattomat lapsien hoidosta vapaat naiset toimivat usein varsinaisina sukutietojen pankkeina siirtäen perinnettä sukupolvelta toiselle. Sain kuulla useita perimätiedon ”palasia”, mutta ne tahtoivat mennä ohi muistiin jäämättä. Ehkä minuun jäi alitajuinen kiinnostus sukuun, kun myöhemmällä iällä menin mukaan sukuyhdistyksen toimintaan ja jäin siihen ”koukkuun” lähes 20 vuodeksi. Miten muuten sinä olet kokenut nämä sukuasiat käydessäsi tähän aihepiiriin hurahtaneiden mummon ja vaarin luona kylässä?

- Minusta sukuasiat kuuluivat luontevana osana teidän, etenkin sinun,� persoonaa enkä kokenut turinoitasi sukuasioista ja suvusta tuputtamisena. Olenhan minä jopa avustanut sinua joissain pikku hommissakin. Kavereitten kanssa on keskustelu joskus ajautunut sukuun ja minulle on ollut yllätys, ettei heidän suvuissaan ole useinkaan samanlaista kiinnostusta tai tietoutta monia sukupolvia taaksepäin.

- Mitenkäs sinä edistäisit nuorien kiinnostusta suvun asioihin?

- Sukukirjat ovat mahtava tietopankki, varsinkin I osa antoisilla historiallisilla tiedoillaan. Muuten kirjojen ja persoonattomien sukutaulujen tutkailu on kuivahkoa puuhaa muuten kuin oman lähipiirin osalta. Sukutietous ei enää siirry suullisesti isältä pojalle, kun elämä on keskittynyt ydinperheisiin eikä luontevaa jokapäiväistä kanssakäyntiä sukupolvien välille synny. Niin kuin edellä totesit, on useimpien perheyhteisöjen piirissä eläviä tietopankkeja, joiden tarinat olisi mielenkiintoista saada talteen ja nimenomaan esineellistämisen ja elävien tarinoitten muodossa. Paras kanava taas nykyään tavoittaa nuoret on ehdottomasti sähköinen viestintä. Tässä voisivat puolestaan suvun nuoret tietotekniikan harrastajat tulla apuun. He voisivat yhdistää voimansa varttuneempien sukulaistensa kanssa ja luoda yhdessä esimerkiksi eläviä kotisivuja, joihin voisi vaikkapa linkittää suvun jäsenten omia kotisivuja.

- Sukukokouksethan ovat suuria sukulaisten tapaamistilaisuuksia. Sinähän osallistuit tyttösenä Virtain sukukokoukseen. Jäikö sieltä mitään mieleen?

- Muistan, että sait siellä sukuyhdistyksen kultaisen rintamerkin ansioituneesta toiminnasta yhdistyksen hyväksi. Mukana ollut tuolloin 5-vuotias Ville (veljeni) oli kuunnellut sinuun kohdistunutta kehuskelua ja mainintoja kultaisesta merkistä ja kuiskannut äidille: ”Jos vaari myisi tuon merkin, niin saisikohan sillä rahalla ostettua avoauton?”

- Että niin korkealle nuorimmainenkin arvosti vaarin palkitsemisen.