Gustaf Ignatius - Muistelmat

Kuvassa ylärivissä vasemmalta: Armas Eino Martola ja Aune Kyllikki Martola os. Ignatius; Karl Eero Gustaf Ignatius ja Gurli Ignatius; Artur Vilhelm Stén ja Kirsti Tellervo Stén os. Ignatius. Alarivissä istumassa Heikki Brotherus ja Katri Liisa Brotherus os. Ignatius; Gustaf Ignatius ja Anna Kyllikki Maria Ignatius os. Ingman. Perhekuva on otettu vuonna 1935 Kuopiossa lääninhallituksen talossa maaherran asunnossa.

Maaherra Gustaf Ignatius
Kirjaesittely

Olen toimittanut kirjan maaherra Gustaf Ignatiuksen (ks. taulu 1191) elämästä. Kirjan julkistamistilaisuus on Kuopiossa 8.XII 2004. Kirjan julkistaa Itä-Suomen maaherra Pirjo Ala-Kapee-Hakulinen.

Maaherra Gustaf Ignatius muistetaan ehkä parhaiten sisäasianhallinnon kehittämisen asiantuntijana niin Suomessa kuin Pohjoismaissakin. Hän astui maaherranvirkaansa Kuopiossa vuoden 1918 elokuussa nuoren Suomen vielä etsiessä omaa hallintokulttuuriansa, jota vastanimitetty maaherra osaltaan kehitti ja tästä hallinnon kehittämistyöstään hän sai monia huomionosoituksia niin Suomessa kuin Pohjoismaissakin. Yhtenä esimerkkinä sisäasiainhallinnon kehittämisestä mainittakoon, että Gustaf Ignatius kirjoitti nuoren Suomen lainsäädäntöön aikaansa edellä olevan maalaiskuntien järjestyssäännön, joka kumottiin vasta tällä vuosituhannella voimaan tulleella uudella järjestyslailla.
Useilla hänen aloittamillaan sisäasianhallinnon käytännöillä on ollut tätäkin pidempi taival. Hän aloitti läänissään kuntien yhteistyötä edesauttaneet kunnallispäivät ja hän oli perustamassa Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan kuntien yhteistyöelimeksi tarkoitettuja maakuntaliittoja, jotka hiukan muuttuneina edelleen elävät ja ovat tulleet kiinteäksi osaksi nykyisen Suomen sisäasianhallintoa. Gustaf Ignatius kehitti monin tavoin myös Suomen poliisitointa. Hän perusti esimerkiksi vuonna 1926 rikostutkimuskeskuksen, joka edelleen on toiminnassa.

Paitsi hallintomiehenä tuli Gustaf Ignatius tunnetuksi myös aikansa merkittävänä poliitikkona, jonka uran hän aloitti jo sortovuosien ajan Vaasassa. Hän yllytti heräävän Suomen nuorisoa kieltäytymään Nikolai II säätämistä kutsunnoista, jotka olivat Aleksanteri II hallintolupauksen vastaisia. Tästä tominnastaan Gustaf sai majesteettirikossyytteen, joka raukesi hänen erotessaan Vaasan hovioikeuden palveluksesta. Vaasan asukkailta hän sai varauksettoman tunnustuksen rohkeasta isänmaallisesta toiminnastaan.

Maaherra-aikanaan Gustaf Ignatius tunnettiin kokoomus puolueen ja Lapuanliikkeen sisäpiireihin lukeutuneena poliitikkona. Poliitikkouran julkisena huipentumana oli vuosi 1926, jolloin Gustaf Ignatius toimi valtioneuvostossa sisäministerinä.

Virkamiehenä Gustaf palveli isänmaataan yli neljäkymmentä vuotta, ensin tuomarina, sitten vuoden 1900 alusta Vaasan hovioikeudessa ja lopuksi Kuopion läänin maaherrana.
Gustaf Ignatiuksen pitkää maaherrakautta ohjasi tinkimätön halu ja pyrkimys Kuopion läänin ja sen asukkaiden etujen ajamiseksi. Tästä toiminnastaan hän sai lääninsä asukkaiden varauksettoman tuen niin oikealta kuin vasemmaltakin. Maaherra tuli tunnetuksi läänissään avoimena, tavallisen kansan mielipiteiden kuuntelijana ja lääninsä asukkaiden jokapäiväisten ongelmien ratkojana, jolla riitti aikaa niin pienille kuin suurillekin asioille. Vuonna 1933 sai Gustaf Ignatius läänin asukkaiden kiitollisuuden osoituksena 60 vuotispäivillään kansalaislahjana kerätyn, myöhemmin Saturannaksi nimetyn kesänviettopaikan nykyisestä Kuopion Julkulan kaupunginosasta, jossa Gustafin sisaren Katri Bergholmin keksimä Saturanta nimi edelleen elää kadunnimenä.

Gustaf Ignatius rakasti lääniään eikä siirtynyt toisaalle, vaikka hän sai useita tarjouksia korkeista viroista, joista mainittakoon Viipurin ja Vaasan läänien maaherranvirat, Viipurin ja Vaasan hovioikeuksien presidentin virat, oikeuskanslerin virka ja sotaylioikeuden puheenjohtajan virka.

Toivon, että Gustaf Ignatius Muistelmat kirjan lukija kokee sitä samaa jännitystä ja uteliaisuutta, jota kirjan toimittaja koki tutustuessaan hänen tapahtumarikkaaseen elämänkaareen sortovuosia edeltäneestä ajasta jatkosodan jälkeiseen Suomen jälleenrakentamiseen.

Ehkä teokseni myös auttaa lukijaa tutustumaan siihen uskomattoman suureen henkilöverkostoon, jonka Gustaf Ignatius oli solminut ja jonka verkoston asiantuntemusta hän käytti hyväkseen jokapäiväisissä maaherran virkatehtävissään.

On ollut kunnia saada tutustua hänen tapahtumarikkaaseen elämäänsä toimittamalla Gustafin elämänkerralliset muistiinpanot ja päiväkirjat julkisuuteen. Tässä työssä on ollut ilo kohdata monelta taholta osakseni tullutta kannustavaa myötämielisyyttä ja avunantoa. Erityisesti haluan kiittää Gustaf Ignatius Muistelmat elämänkerran toimittamiseen ensimmäisen lähtöpotkun antanutta professori Veijo Saloheimoa sekä työni kuluessa paljon auttanutta professori Matti Klingeä. Työtäni ovat lisäksi auttaneet useat sukulaiseni, eri arkistojen työntekijät, sukuseuramme, Stén yhtiö ja Niilo Helanderin säätiö, joille kaikille kiitos.

Gustaf Ignatius Muistelmat kirja jakautuu neljään kertovaan lukuun, toimittajan laatimiin hakemistoihin sekä Gustaf ja Kylli Ignatiuksen (os. Ingman) pitämiin vieraskirjoihin.
Ensimmäisessä luvussa Gustaf muistelee lapsuuttaan Helsingissä ja toisessa luvussa virkauransa alkua Vaasassa. Näitä muistelmia löytyi kaikkiaan neljä eri versiota, jotka toimittaja on koonnut yhteen. Toisen luvun lopussa on lisäksi Gustafin päiväkirja alkuvuodesta 1918, siis Vaasan Valkoisen hallituksen ajasta.
Kolmas luku koostuu lähes yksinomaan Kuopion ajan päiväkirjoista, joista laajimmat merkinnät löytyvät Talvisodan ajalta. Luku sisältää myös muistelmia ministerikaudesta ja matkoista Karjalan rajakyliin.
Neljännessä luvussa Gustaf kuvaa aikaansa Helsingissä, jossa hän osallistui usean komitean työhön, toimi Wärtsilä yhtymän tilintarkastajana ja Thordén Linesin johtajana. Gustaf kuvaa myös helsinkiläisen eläkeläisen jatkosodan ajan niukkaa elämää.
Viidennessä luvussa on yli kahden tuhannen kirjassa esiintyvän henkilön henkilöhakemisto ja yli tuhannen asiasanan hakemisto. Hakemiston alkuun on kerätty Ignatius ja Ingman sukujen genealogiaa.
Kuudennen luvun muodostavat Gustaf ja Kylli Ignatiuksen Kuopion ajan ladotut vieraskirjat, joissa on yli kuusi tuhatta allekirjoitusta, joista noin kolme sataa jäi selvittämättä. Luvun lopussa on oma aakkosellinen hakemisto vieraista. Sivuja kirjassa on 720 ja tekstiä elävöittää 85 kuvaa.

Omakustanteistani kirjaa myy Suomalainen kirjakauppa tai sitä voi tilata minulta hintaan 120 euroa sisältäen lähetyskulut (lähetys postiennakkona).

Heikki Ignatius

hetius(at)luukku.com